Itsearviointia

Jos yritän miettiä, mitkä ovat vahvuuksiani ja heikkouksiani sarjakuvantekijänä (piirtäjänä ja kirjoittajana), saan aikaiseksi seuraavanlaisen listan (joka huom. pitkälti perustuu omiin näkemyksiini, sillä vaikka olenkin jonkin verran palautetta saanutkin, ei sitä kuitenkaan ole satanut ihan siinä määrin, että sen perusteella pystyisin muodostamaan kovinkaan objektiivista näkemystä asiasta):

Vahvuudet

1. Perusteellisuus (perinpohjainen taustatyön teko, huolellisuus)
2. Järjestelmällisyys (projektin kokonaiskuvan hallinta; mukaan lukien käsikirjoitus, nettisivun ylläpito, referenssimateriaalien etsiminen/tekeminen jne.)
3. Oma tyyli (piirustustyyli, sarjakuvan toteutustapa; ja ehkä tähän voisi laskea mukaan myös sarjakuvan japaninkielisen version*)
   *) Näin sivuhuomautuksena kaikki sarjakuvasta saamani palaute (jos tuttuja ei lasketa) on tullut japanilaisilta.

Heikkoudet

1. Perusteellisuus (huolellisuus… tai pitäisikö sanoa epäolennaisiin yksityiskohtiin takertuminen)
2. Piirustustaidot, jotka eivät vielä ole sillä tasolla, jolla haluaisin niiden olevan
3. Oma tyyli (joka ehkä joidenkin suomalaisten lukijoiden silmään vaikuttaa ns. ”mangatyyliseltä”)

Heikkouksista etenkin (1) on ongelmallinen, sillä kyseisen taipumuksen vuoksi olen hidas aikaansaamaan mitään julkaisuvalmista – hion ja hion hiomasta päästyänikin (enkä kuitenkaan ole tyytyväinen lopputulokseen). Kuitenkin parhaiten piirroksistani onnistuvat pääsääntöisesti ne, jotka olen piirtänyt nopeasti liikaa ”yrittämättä”. Sen sijaan lähtökohtaisesti ”tosissaan”, huolellisesti piirretyt kuvat usein päätyvät roskakoriin.

Tähän väliin muistilista itselle:
– Sivutasolla: Keskity kokonaisuuteen, älä yksittäisiin viivoihin.
– Koko sarjakuvaprojektin tasolla: Panosta enemmän tarinan eteenpäin viemiseen kuin sivujen viimeistelemiseen. (En sano, etteikö sivujen viimeisteleminen olisi tärkeää. Mutta…)

Mitä ”heikkouteen” numero (3) puolestaan tulee, se ei oikeastaan ole miinus 😀 vaikka sen nyt tähän sellaisena listasinkin.

Menee aavistuksen verran asian vierestä, mutta tammikuussa pidin Twitterissä gallupin, jonka
vastausten (huimat 14 kappaletta) mukaan japaninkieliset seuraajani pitävät piirustuksiani ”söpöinä” (可愛い; 64 % vastauksista). (Muut vastausvaihtoehdot olivat: 美麗 (21 %), クセが強い (14 %) ja 抜ける (0 %).) ”Söpöys” ei varsinaisesti ole se, mitä piirustuksissani tavoittelen, mutta luen sen kuitenkin myönteiseksi palautteeksi. (Mihin sitten tähtään – tai haluaisin tähdätä? Jossain kaukana siintävinä tavoitteinani ovat gallupin vastausvaihtoehdoissakin mainittu 美麗 (”kaunis”) ja toisaalta myös 格好いい (”tyylikäs”, ”siisti”).)

Tästä lähtien…

Alustus oli pitkä ja sinne tänne poukkoileva, mutta siirrytään vähitellen itse asiaan. Strategiani tästä lähtien on siis seuraava: julkaisen (englanninkielisellä sivustolla) sarjakuvasta kahta rinnakkaista versiota, jäljeltään luonnosmaista alustavaa versiota ja viimeisteltyä varsinaista versiota.

Hahmotelmaversion funktiona on se, että tarina kulkee eteenpäin.
– Päivittyy suht tiuhaan.
– Piirrosjälki: kuten sanottua, luonnosmaista (ei ihan siinä määrin kuin oheinen kuva, mutta kuitenkin…); tärkeintä ei ole viimeistelty jälki vaan se, että tarina on riittävän helposti luettavissa.

Viimeistelty versio on viimeistelty versio. Korvaan hahmotelma-aukeamia lopullisilla versioilla sitä mukaa kun ne valmistuvat.
– Tässä lopullisessa versiossa satsaan ulkoasuun ja korjailen hahmotelmaversiosta mahdollisesti bongaamiani virheitä.

(On kenties vähän harhaanjohtavaa käyttää sarjakuvan versioista termiä ”rinnakkainen” – viimeistelty versio kun jyrää hahmotelmaversion pikkuhiljaa alleen.)

Edellä kuvattu strategia todennäköisesti toimii omallani kohdalla parhaiten.